Käyttäjätunnus:

Salasana:




 » Et ole kirjautunut sisään!




» Pääsivulle
» Yritystiedot
» Tilausehdot
» Rekisteröidy
» Unohtuiko tunnus?
 





























Tulossa olevat kirjat: Caton opetuksia – Dicta Catonis



Kirjan nimi: Caton opetuksia – Dicta Catonis
Tekijä: Kivimäki Arto
Sivumäärä: 157
Kieli: Suomi  Suomi
Kääntäjä: Suomennos, selitykset ja jälkisanat Arto Kivimäki
Ilmestymisvuosi: 2020  UUTUUS
Sidosasu: Sidottu

Sisällön kuvaus:
Caton opetuksia on myöhäisantiikin aikana laadittu kokoelma Cato vanhemman (234-149 eaa) nimiin laitettuja elämänohjeita. Runomittaan laaditut parisäkeet opastavat nuorta koululaisia kunnialliseen käytökseen ja valmistavat häntä kohti aikuisuutta. Viisaudet ovat luonteltaa maallisia ja käsittelevät asioita perhe- ja ystävyyssuhteiden vaalimisesta menestykseen, vaikutusvallan käyttöön ja toimintaa julkisessa elämässä."Cato vanhemman (234–149) eaa. kirjoittamatelämänohjeet kelpasivat yhtä hyvin myöhäisantiikin ei-kristityille kuin keski- ja varhaisen uuden ajan kristityillekin yli tuhannen vuoden ajan. Tämä oppikirja on nyt meillä Arto Kivimäen tasokkaana suomennoksena, Caton opetuksia. Dicta Catonis, selityksin ja kommentein.Teos koostuu lyhyistä runomuotoisista sentensseistä, jotka sisältävät jonkin moraalisen ajatuksen nokkelasti ja mieleenpainuvasti ilmaistuna.Ohjeet heijastelevat antiikin filosofien moraalioppeja, esimerkiksi neljää kardinaalihyvettä, viisaus, rohkeus, kohtuus, ja oikeudenmukaisuus. Tärkeinä esille nousevat lisäksi itsehillintä, kärsivällisyys ja vaatimattomuus.Ihmisen osaan kuuluu elämän epävarmuus, kohtaloon on tyytyminen ja köyhyyteenkin, jos sellainen sattuu kohdalle, sillä luonto loi meidät alastomiksi. ”Kun epävarma elämä heittelee vaarojen keskellä, pidä voittona joka ikistä koittavaa päivää.”Turhaumia voi välttää, kun ryhtyy vain sellaiseen, mihin pystyy ja kestää sen, minkä ansaitusti joutuu kärsimään. Enemmän kuin jumala(t), ihmiselämää kauko-ohjaa Fortuna, joka on suomennettu ”kohtaloksi”. Jos toimii harkitsemattomasti, on turha syyttää siitä sokeaa kohtaloa, sillä sokea se ei ole.Harhaoppisuutta lähennellään säeparissa, jossa kehotetaan vaalimaan puhtain mielin omaa sielua, joka on osa jumaluutta. Platonismin oppia ihmisen sielun jumalaisesta alkuperästä ei omaksuttu puhdasoppiseen kristinuskoon, mutta ajatus on pysynyt elinvoimaisena esoteerisissä opeissa."HS artikkeli 19.1.2021 Anneli K. Luhta

Takaisin