|
|
|
|
|
|
Tilattavissa olevat kirjat: Kaikki runous
Kirjan nimi: Kaikki runous
Tekijä: Catullus Valerius Gaius
Sivumäärä: 123
Kieli:  Suomi
Kääntäjä: Jukka Kemppinen
Ilmestymisvuosi: 1990
ISBN: 951-0-15495-4
Hinta: 35.00 €
Sidosasu: Sidottu
Sisällön kuvaus:
113 runoa.Tässä on Catullus, Gaius Välerius Catullus, joka luultavasti syntyi Veronassa 87 eKr. ja kuoli 57 eKr. Kuolinsyytä ei muka tiedetä. Kun lukee, mitä hän kirjoitti aikakauden mahtimiehistä ja poliitikoista, siinä syyssä ei ole paljon miettimistä.Catullus oli maalta, ei kaupungista, mutta hänellä oli perhesiteitä isokenkäisiin.Catulluksen Lesbiaksi mainitaan antiikissa »CIodia», mutta siitä ei ole aivan varmaa tietoa, kuka Clodia. Nimi viittaa Claudiuksiin eli Rooman ylhäisimpiin sukuihin, jonka edustajat ryhtyivät myöhemmin keisareiksi.Ilmeisesti hän oli Q Metellus Celerin uskoton vaimo, hakuteoksen mukaan »silloisen Rooman siveettömin nainen».Catulluksen elämä oli Rooman tasavallan loppuaikaa ja samassa maailmassa elivät Caesar ja Cicero, joita Catullus panettelee runoissaan. Koulukirjojen luoma käsitys tasavallan siveellisestä ankaruudesta ei saa Catulluksen runoista vähintäkään tukea. Ei se ole tottakaan.Silloisesta Roomasta tiedetään kohtalaisen paljon. Viittaan erityisesti Roland Symen kirjaan The Roman Revolution, joka on hyvin tervetullut vastapaino antiikin klassikkojen omille kirjoituksille. Catullus kirjoitti enemmän kuin häneltä on säilynyt. Luultavasti hänen tekstinsä koottiin vasta hänen kuolemansa jälkeen. Se ei ole ihme, kun ajattelee niiden sisältöä. Kolme käsikirjoitusta löytyi keskiajalla.Catulluksesta ei sattuneesta syystä tullut koulurunollijaa. Vain muutama teksti kulkee menneiden vuosisatojen latinan lukukirjoissa. Niinpä Catullus ei ole muistossa pyhä kuten Horatius ja Vergilius, vaan maineeltaan arveluttava, kuten Ovidius.tapa on mitallinen käännös, kuten Päivö Oksalan Laulujen kirja, Catulli Carmina (1965). Siinä ovat lujilla sekä runous että sisältö. Kolmas tapa on runo, jossa vieraskieliset tekstitHänen runojensa arvonannosta kertoo eniten se, että myöhemmät runoilijapolvet ovat lukeneet ja jäljitelleet häntä jatkuvasti ja vieläkin.Tarkoitukseni oli kääntää kaikki Catulluksen runot. Tästä kirjasta niitä kuitenkin puuttuu parikymmentä. Catulluksen runoja tunnetaan 116; numerointi heittää siten että runot 19 ja 20 puuttuvat. Pari runoa on sirpaleina. Muutamat hänen nimissään kulkevat tekstit eivät taida olla hänen kirjoittamiaan.Jätin runoja kääntämättä kolmesta syystä. Eräitä en osannut tai halunnut kääntää. Ne perustuvat niin hämäriin henkilöviittauksiin tai kätkettyihin sanaleikkeihin, että olisin joutunut panemaan sekaan liikaa omiani. Eräitä en pitänyt välttämättöminä kääntää siksi, että olennaisesti sama asia on jossain toisessa runossa paremmin sanottuna. Kolmannet runot, joiden joukossa on muutama pitkä, tuntuivat niin aleksandrialaisilta, etten halunnut ottaa niitä kokoelmaan, koska ne sitoutuvat perinteeseen, joka oli roomalaisille tuttu mutta meille vieras.Catullusta voi kääntää monella tavalla hyvin. Yksti tapa on sanatarkka proosakäännös. Siinä kuolee runous. Toinen tapa on mitallinen käännös, kuten Päivö Oksalan Laulujen Kirja, Catulli Carmina (1965). Siinä ovata lujilla sekä runous että sisältö. Kolmas tapa on runo, jossa vieraskieliset tekstit oyritään kirjoittamaan kirjallisuudeksi.Suomennoksissani on joitakin päähänpistoja, jotka eivät saa suoraa tukea alkutekstistä. Niitä on kuitenkin aika vähän.Suomennos on tehty latinasta käyttäen apuna Ellisin (1889) ja Fordycen (1961) kommentaareja. Vertausteksteinä ovat olleet kaksikieliset laitokset, etenkin Loebin (F. W. Cornish) ja Collection des universités de Francen (Georges Lafaye). Apuna ovat olleet Ebbe Linden ruotsinnos, W. Eisenhutin saksannos ja Francesco Della Corten italiankielinen Catullus.Ihailen Peter Whighamin englantilaista Catullusta (Penguin Classics 1966), vaikka olen monissa kohdin eri mieltä hänen kanssaan.Suomessa Catullusta on pitänyt yllä Päivö ja Teivas Oksalan lisäksi Maija Väisänen teoksissaan La Musa Poliedrica (1984) ja La musa dalle moite voci (1989).Olen kovin samaa mieltä kuin Väisänen. Runo puhuu monella äänellä ja yritys henkilöidä ja yksilöidä tuo ääni on tuomittu epäonnistumaan. Catulluksen poliittiset runot kertovat myös vihasta ja rakkaudesta ja rakkausrunot myös alistamisesta ja vallasta. Ne ovat runoutta & puhetta, laulua ja kirjoitusta ihmisten maailmasta ja sen tuolta puolen. Ne puhuvat, vaikka henkilöt ovat kahden vuosituhannen takana.Jukka Kemppinen20.03.1990 jKr.
  | |
|
|
|
|
|
